Moni verkkokauppa käyttää sanaa turvallinen tai kehonystävällinen ikään kuin se olisi itsestäänselvyys, jokin asia jonka voi vain olettaa olevan kunnossa. Todellisuudessa aika harva tuote täyttää sen väitteen, ja vielä harvempi ostaja tietää, mitä sanan takana pitäisi oikeasti olla. Tämä ei ole syytös ketään yksittäistä myyjää kohtaan, vaan kuvaus siitä, miten markkinointi on vuosien saatossa oppinut käyttämään tiettyjä sanoja ilman, että niiden sisältöä tarvitsee perustella.
Kun puhutaan tuotteista, joita käytetään ihon läheisyydessä tai kehon sisällä, materiaali on kaikki kaikessa. Se on tärkein yksittäinen tekijä, joka määrittää sen, onko tuote oikeasti turvallinen vai ainoastaan markkinoitu sellaiseksi. Ja silti se on asia, jota harvoin selitetään auki ostajalle selkeästi ja rehellisesti.
Lääketieteellinen silikoni on tässä yhteydessä kultastandardi, ja syy siihen on konkreettinen. Silikoni on huokoseton materiaali, mikä tarkoittaa, että sen pinnalla ei ole mikroskooppisia reikiä tai kanavia, joihin bakteerit voisivat tarttua ja jäädä elämään pesun jälkeen. Huokoseton pinta on helppo puhdistaa perusteellisesti, ja lääketieteellinen silikoni kestää myös lämpöä, joten sen voi tarvittaessa steriloida keittämällä. Se ei reagoi useimpien liukuvoiteiden kanssa, se ei hajoa ajan myötä, ja se säilyttää muotonsa ja rakenteensa vuosien käytön jälkeen. Nämä eivät ole myyntiargumentteja, ne ovat materiaalin mitattavia ominaisuuksia.
Ongelma syntyy silloin, kun tuote merkitään silikoniksi, vaikka todellisuudessa kyseessä on jokin muu materiaali. Yleisimpiä näistä ovat TPE ja TPR, eli termoplastiset elastomeerit ja termoplastiset kumit, joita markkinoidaan usein epämääräisillä ilmaisuilla kuten "silikonimainen materiaali", "pehmeä ja turvallinen muovi" tai yksinkertaisesti "kehonystävällinen". Nämä materiaalit ovat huokoisia. Tämä ei ole mielipide, se on niiden rakenteellinen ominaisuus.
Huokoinen pinta imee itseensä kosteutta ja bakteereita käytön aikana. Vaikka tuote pestäisiin huolellisesti saippualla ja vedellä, ja vaikka se näyttäisi pesun jälkeen täysin siistiltä ja kiiltävältä, sen sisälle jääneitä bakteereita ei tavallisella pesulla saa poistettua. Tämä on ongelma erityisesti silloin, kun tuotetta käytetään toistuvasti ja pitkään, ja erityisesti silloin, kun käyttöalue on herkkä tai altis ärsytykselle. Pitkässä käytössä huokoinen materiaali voi aiheuttaa toistuvaa ärsytystä, epätasapainoa tai infektioita, joiden alkuperää ei välttämättä osata yhdistää itse tuotteeseen.
Tämä ei tarkoita, että kaikki TPE- tai TPR-tuotteet olisivat automaattisesti vaarallisia tai että niitä ei voisi käyttää lainkaan. Mutta se tarkoittaa, että niiden käyttöikä on rajallinen, niiden puhdistaminen on haastavampaa, ja niitä ei pitäisi markkinoida samalla tavalla kuin lääketieteellistä silikonia. Ongelma ei ole materiaali sinänsä, vaan se, että kuluttajalle ei kerrota, mitä materiaali oikeasti on.
Toinen asia, jota harva tarkistaa ennen ostoa, on ftalaattien läsnäolo. Ftalaatit ovat kemiallisia yhdisteitä, joita käytetään pehmentämään muovia ja tekemään siitä joustavampaa. Niitä on löydetty erityisesti halvimmista tuotteista, jotka tulevat tuntemattomilta valmistajilta ilman selkeää alkuperämerkintää. EU:ssa on tiukka sääntely ftalaattien käytölle kuluttajatuotteissa, mutta verkkokaupan kautta ulkomailta tilattuna valvonta ei aina ehdi kiinni. Tuote voi olla teknisesti laiton EU:n markkinoilla, mutta silti löytyä helposti kansainvälisiltä alustoilta ja saapua postissa kotiovelle ilman minkäänlaista tarkastusta.
Ftalaatit eivät ole vain teoreettinen riski. Ne ovat hormonitoimintaa häiritseviä aineita, ja niiden vaikutukset voivat olla kumulatiivisia, eli ne kertyvät elimistöön ajan myötä. Tämä on erityisen merkittävää silloin, kun tuotetta käytetään toistuvasti ja pitkäaikaisesti alueilla, joissa iho on ohutta ja imeytyminen on tehokkaampaa kuin esimerkiksi käsien ihon kautta.
Käytännössä kaikki tämä tarkoittaa, että ostajalla on kaksi konkreettista asiaa, jotka kannattaa tarkistaa ennen kuin tekee päätöksen. Ensimmäinen on se, onko materiaali mainittu tuotesivulla tarkasti ja yksiselitteisesti. "Lääketieteellinen silikoni" on tarkka ilmaisu. "Turvallinen materiaali", "kehonystävällinen" tai "pehmeä silikoni" eivät ole, koska ne eivät kerro mitään materiaalin todellisesta koostumuksesta. Jos tuotesivulla ei mainita materiaalia selkeästi, se on itsessään merkki siitä, että jotain jätetään kertomatta.
Toinen asia on valmistajan tunnistettavuus. Onko tuotteella selkeä brändi, jolla on historia, asiakaspalvelu ja jäljitettävä alkuperä? Vai onko kyseessä anonyymi tuotekuva ilman taustaa, joka voisi olla peräisin mistä tahansa? Tämä ei tarkoita, että tuntemattomampi brändi olisi automaattisesti huono, mutta se tarkoittaa, että vastuullisuuden ketju on lyhyempi ja läpinäkyvämpi silloin, kun valmistaja on tunnistettavissa ja tavoitettavissa.
On myös syytä puhua siitä, miksi tämä aihe tuntuu niin vaikealta ottaa esille. Intiimituotteiden markkinointi on historiallisesti perustunut häveliäisyyteen ja epämääräisyyteen, ja tämä on luonut tilaa sille, että tuotteiden todellisesta laadusta ei puhuta ääneen. Ostaja ei halua kysyä, myyjä ei halua selittää, ja niin molemmat osapuolet päätyvät tilanteeseen, jossa tärkeimmät kysymykset jäävät esittämättä.
Mutta kehon terveys ei katso sitä, onko aihe kiusallinen vai ei. Sama periaate, jota sovelletaan ruokaan, ihonhoitotuotteisiin tai lääkkeisiin, pätee täysin yhtä lailla tähän tuotekategoriaan. Mitä lähempänä tuote on kehoa, sitä tarkempi kannattaa olla siitä, mistä se on tehty. Tämä ei ole ylireagointia eikä tarpeettoman tiukkaa kuluttajakäyttäytymistä. Se on sama järki, jota käytetään muissakin ostopäätöksissä, kun kyse on terveydestä.
Hyvä uutinen on se, että laadukkaat valmistajat tekevät tämän helpoksi. Ne kertovat materiaalin selkeästi, ne mainitsevat testaukset ja sertifikaatit, ja ne seisovat tuotteidensa takana nimellä ja historialla. Kun nämä tiedot löytyvät helposti ja ilman etsimistä, se on merkki siitä, että valmistaja on ajatellut asiaa ostajan näkökulmasta.
Kun ne puuttuvat, se kertoo jotain myös siitä.
0 comments